Yksinkertainen oikealle osoittava kulmalainausmerkki

Se merkitsee lainausta, mutta ei aina päätä sitä. Yksinkertaiset kulmalainausmerkit hoitavat yleensä lainatun puheen sisemmän tason. Ulospäin osoittavilla guillemeteilla pari on ‹…›. Saksalainen kirjatypografia kääntää sen tavallisesti muotoon ›…‹. Katso paria, älä pelkkää kärjen suuntaa.

Noudata muokkaamasi tekstin lainausmerkkityyliä. Jos vaihdat jokaisen › englantilaiseen loppulainausmerkkiin, aloittava merkki voi muuttua päättäväksi.

Mistä guillemetit ovat peräisin?

Ne kehittyivät vanhemmasta perinteestä merkitä lainattua tekstiä. Antiikin kreikkalaiset tekstien toimittajat käyttivät diplea, marginaaliin sijoitettua kulmamerkkiä, osoittamaan huomionarvoisia kohtia. Se kuuluu lainausmerkinnän historiaan, mutta samannäköisyys › kanssa ei tee siitä samaa välimerkkiä.

Painettuja lainausmerkkejä on dokumentoitu vuodesta 1516, ja guillemet-muoto esiintyy pariisilaisen kirjanpainajan Josse Baden vuonna 1527 painamassa kirjassa. Nämä ovat koko merkkiperheen virstanpylväitä, eivät yksinkertaisen › vahvistettu syntymävuosi. Ajan myötä merkit siirtyivät marginaalimerkinnöistä ympäröimään itse lainattuja sanoja, ja kukin kieli vakiinnutti omat suunta- ja sisäkkäisyyssääntönsä.