Arabialainen alahamza

Se sijoittaa hamza-merkin peruskirjaimen alle. Arabiassa hamza merkitsee lyhyttä sulkeumaa kurkussa; tämä yhdistyvä muoto on kirjoitusasun osa, joten sen tehtävä riippuu kielestä ja ympäröivistä merkeistä.

Arabialainen kirjoitus kehittyi nabatealaisesta arameasta, vanhemmasta aramealaisesta kirjoituksesta, ja hamza-merkki muotoutui vähitellen. Varhaisissa Koraanin käsikirjoituksissa hamzaa merkittiin punaisilla pisteillä; varhaisin raportoitu, nykyisen tunnistettavaan muotoon kehittyneen hamza-merkin käyttö arabialaisessa proosassa on Leidenin käsikirjoituksessa vuodelta 866 CE.

Persiassa ja urdussa hamza-merkeillä kirjoitetaan myös ezafe, lyhyt sanoja yhdistävä vokaali; kashmirissa yhdistyvää hamza-merkkiä käytetään vokaalien merkinnässä. Arabialaiset lukutavat eroavat siinä, säilytetäänkö glottaaliklusiili.

Onko ٕ sama kuin إ?

Ei. ٕ on yhdistyvä merkki; إ on kokonainen kirjain. Unicode esittää إ:n kanonisesti arabialaisena alif-kirjaimena, jota seuraa ٕ: kirjoitusasu on sama, mutta merkkijono on eri. Käytä tavallisessa arabiankielisessä kirjoituksessa merkkiä إ; ٕ tulee peruskirjaimen jälkeen, kun teksti on tarkoituksella purettu osiin.

Merkkien paikat voivat muuttua, kun arabialaisia merkkejä järjestetään uudelleen. Jos alahamzan on pysyttävä kasran alla, sijoita U+034F, yhdistyvien grafeemien liitin (CGJ), kasran ja ٕ:n väliin. Kasra on lyhyt vokaalimerkki arabialaisen kirjaimen alla.