Jojo

Joko oikeaa lelua tai jotain, mikä heiluu jatkuvasti ylös ja alas. Temppuvideon, lelukuvan tai ”muistaako kukaan näitä?” -postauksen vieressä se on vain jojo. Urheilu- ja pelikeskusteluissa se kuvaa pelaajia, pisteitä tai sijoituksia, jotka vaihtelevat.

Kuvainnollinen merkitys on tuttu arjesta: jojolaihdutus on painon pudottamista ja takaisin nousemista yhä uudelleen. ”Unirytmini 🪀” tai ”hinta on ollut koko viikon 🪀” tarkoittaa siis jatkuvaa vaihtelua, ei yhtä muutosta.

Yksinään, ilman sanoja, 🪀:lla ei ole sovittua viestiä; yleensä kyse on lelusta, lapsesta tai leikkisästä tuulesta. Kysy mieluummin kuin arvaa. Sävy on kevyt: sopii oman päättämättömyyden kiusoitteluun, mutta toisen painoon tai mielialaan kohdistettuna voi kuulostaa pilkalta.

Miten jojo toimii?

Naru on kierretty kahden kiekon välissä olevan lyhyen akselin ympäri. Pujotat lenkin sormeen ja päästät irti: narun purkautuessa jojo pyörii nopeasti, ja tavallisessa jojossa, jossa naru on sidottu akseliin, pyörimisliike kelaa sen takaisin käteen.

Temppujojoissa naru on löysästi akselin ympärillä, joten jojo jää pyörimään alas (”nukkumaan”), kun pelaaja tekee kuvioita kuten klassisen ”koiran ulkoilutuksen”. Monet kilpajojot palaavat vasta erityisellä liikkeellä, jota kutsutaan nimellä bind. Maailmanmestaruuskisoja on järjestetty 1990-luvulta lähtien musiikkiin tehdyin ohjelmin.

Lelu on paljon nimeään vanhempi. Noin vuodelta 440 eaa. oleva kreikkalainen juomamalja esittää pojan, jolla on naruun kiinnitetty kiekko. Sana tulee todennäköisesti jostain Filippiinien kielestä; filippiiniläinen siirtolainen Pedro Flores alkoi valmistaa jojoja Kaliforniassa 1920-luvulla, ja Donald Duncan osti hänen yrityksensä ja teki jojosta valtakunnallisen villityksen. Tarina filippiiniläisistä metsästäjistä, jotka käyttivät jojoa aseena, on myytti vailla näyttöä.