Khitanilaisen pienkirjoituksen merkki 18BBF

Pelkästä merkistä ei voi päätellä luotettavaa lukutapaa.

Viitetaulukossa se on merkitty tunnuksella J-0185, ja sen ehdotettu arvo on “Unknown-80”; luettelomerkintä ei ole käännös.

Khitanilaisessa pienkirjoituksessa käytetään logogrammeja eli sanoja merkitseviä merkkejä ja fonogrammeja eli äänteitä merkitseviä merkkejä. Ne muodostavat sanan kokoisia ryhmiä, mutta tämän merkin roolia niissä ei ole määritetty varmasti.

Miksi khitanilainen pienkirjoitus luotiin?

Se kehitettiin khitanin kielen kirjoittamiseen.

Perinteisissä kertomuksissa sen synty ajoitetaan noin vuoteen 925. Sen muotoihin vaikutti kiinalainen kirjoitus, ja sen äänteitä merkeillä kuvaavaan periaatteeseen liittyy uiguurin kirjoittamiseen käytetty kirjoitus.

Vanhin säilynyt pienkirjoituksen esimerkki, jonka ajoitus tunnetaan varmasti, on Wugulin Taishin hautakirjoitus vuodelta 1051. Suurin osa säilyneistä esimerkeistä on hautakirjoituksia ja muistomerkkejä; muita esiintyy pronssipeileissä, laskentamerkeissä, kolikoissa ja jadekupissa. Kirjoitus oli käytössä Jin-dynastian aikana, kunnes jurtšenikirjoitus korvasi sen.

Mikä muuttuu, kun 𘮿 esiintyy kokonaisessa tekstissä?

Viereiset merkit ja paikka ryhmässä muovaavat kokonaisen lukutavan.

Khitanilaiset äännemerkit muodostavat yleensä sanan kokoisia ryhmiä, jotka sijoitetaan pystysuuntaisiin tekstipalstoihin vasemmalta oikealle ja sitten ylhäältä alas. Merkkien yhdistämistä tukeva fontti voi näyttää ryhmän tiiviinä; ilman tukea sama jakso voi näkyä erillisinä merkkeinä samalla rivillä.