Khitanin pienkirjoituksen merkki 18BE1

Julkaistut lukutavat eroavat vokaalin osalta. Rekonstruktioihin kuuluvat êŋ, eng, ɛŋ, ɑŋ, iɑŋ ja epävarma əŋ. Lopun ŋ vastaa sanan “sing” lopun ”ng”-äännettä; ehdotukset eroavat sitä edeltävän vokaalin kohdalla. Nämä ovat tieteellisiä lukutapoja, eivät sovittu arkinen ääntämys. Khitanin pienkirjoituksessa äännemerkit muodostavat yleensä sanan kirjoittavia ryhmiä, joten yksittäinen merkki ei välttämättä paljasta koko lukutapaa.

Miksi 𘯡 voi näyttää merkiltä 𘯢?

Jotkin vanhat BabelStone-fontit vaihtoivat nämä merkit keskenään. Ennen 2023-07-14 julkaistuissa khitanin pienkirjoituksen BabelStone-fonteissa merkit 𘯡 ja 𘯢 näkyivät toistensa paikalla; versio 13.008 korjasi ongelman. Jos merkit näyttävät vaihtuneen, tarkista fontin versio ennen kuin pidät niitä variantteina.

Milloin pienkirjoitus vakiintui?

Perinteiset kertomukset ajoittavat sen synnyn noin vuoteen 925, mutta ajoituksesta kiistellään. Ne pitävät suunnittelijana Yelü Dielaa, Liao-valtion khitanilaisen hallitsijan nuorempaa veljeä. Pohjois-Kiinan khitanit käyttivät sitä kielensä kirjoittamiseen erillisen khitanilaisen suurkirjoituksen rinnalla; ”pieni” tarkoittaa rinnakkaista kirjoitusjärjestelmää, ei pienempiä kirjaimia. Sen kerrotaan saaneen vaikutteita uiguurilaisesta kirjoituksesta, vaikka näkyviä yhtäläisyyksiä on vähän. Äänneyhdistelmien avulla khitanilaisia sanoja voitiin kirjoittaa äännemerkkiryhminä.

Vuonna 2026 julkaistu tutkimus esittää, että kirjoitusjärjestelmä vakiinnutettiin myöhemmin, Liao-keisari Shengzongin aikana, ja nimeää Wugulin Taishin vuoden 1051 hautakirjoituksen vanhimmaksi säilyneeksi varmasti ajoitetuksi esimerkiksi. Suurin osa säilyneistä teksteistä on khitanilaisten hallitsijoiden ja ylimystön hautakirjoituksia, minkä lisäksi kirjoitusta esiintyy muistomerkeissä ja esineissä. Kirjoitusta käytettiin Liao- ja Jin-valtioissa sekä Liao-valtion läntisessä seuraajavaltiossa Qara Khitaissa. Jinit perustaneet jurchenit omaksuivat ja muokkasivat myöhemmin khitanilaisia kirjoitusperinteitä.