Variaatiovalitsin 69

Lisää se heti perusmerkin jälkeen, rekisteröidyssä parissa. Variaatiojakso koostuu perusmerkistä ja valitsimesta. Han-merkeissä — kiinan, japanin ja korean kirjoituksessa käytetyissä merkeissä, joita käytettiin historiallisesti myös vietnamissa — Ideographic Variation Database (IVD) yhdistää hyväksytyt parit tiettyihin glyyfimuotoihin. Se ei ole yleinen fonttiasetus eikä tekstin kaunistuspainike.

Variaatiovalitsimet tulivat osaksi Unicoden yleistä mekanismia vuonna 2002; VS69:n sisältävä lisäalue seurasi vuonna 2003. Ne luotiin glyyfimuotojen hallintaan pelkässä tekstissä, kun pelkkä fontin valinta ei riittänyt säilyttämään tarvittavaa muotoa. Vuodet koskevat tietokonekoodausta, eivät paljon vanhempia kiinalaisia, japanilaisia, korealaisia tai vietnamilaisia kirjoitusperinteitä, joiden muotoja mekanismi voi säilyttää.

Mitä se muuttaa?

Se määrittää glyyfimuodon, ei merkin merkitystä. Han-merkkien yhdistämisessä kiinalaisen, japanilaisen, korealaisen ja historiallisesti vietnamilaisen kirjoituksen muotoja ryhmitellään saman merkki-identiteetin alle. Rekisteröity pari voi säilyttää nimen, paikan, rekisterin, lähteen tai julkaisun tarvitseman muodon.

UTS #37, ideografisia variaatiojaksoja käsittelevä tekninen raportti, käyttää merkkiä 芦 hypoteettisessa japanilaisessa esimerkissä: Ashiyan kaupunki käyttää siinä vanhempaa muotoa, kun taas sama merkki esiintyy muualla tavallisessa, asiayhteyteen sopivassa muodossa. Kuvassa perusmerkki yhdistetään VS69:ään. 2026-08-03 julkaistuissa IVD-tiedoissa ei ole E0134-merkintää, joten esimerkki havainnollistaa mekanismia, ei yleispätevää määritystä.

Jos glyyfi puuttuu, kyse on yleensä varafontin käytöstä eikä virheestä. Fontin valinta tarkistaa koko parin; ilman yhteensopivaa fonttia perusmerkki näkyy tavallisesti ja valitsin jää näkymättömäksi. Yksinään valitsimella ei ole muutettavaa merkkiä.