Arabialainen yläindeksi-alif

Se merkitsee pitkää ā:ta kohdassa, johon ei kirjoiteta täyttä alifia. Sitä kutsutaan myös pieneksi alifiksi, ja se luetaan sitä kantavan kirjaimen jälkeen. Esimerkissä هَٰذَا merkki ه-kirjaimen yläpuolella osoittaa sanan hādhā (”tämä”) pitkän vokaalin; se ei ole toinen konsonantti.

Merkki kehittyi tavaksi osoittaa pois jätettyjä alifeja. Tutkitut Koraani-käsikirjoitukset islamin kahdelta ensimmäiseltä vuosisadalta eivät sisällä tikarialifia; 1000-luvulla Koraani-perinteissä kuvataan pystysuoria viivoja pois jätettyjen alifien merkkeinä.

Miksi alif on kirjaimen yläpuolella?

Se säilyttää kirjoitusasun ja lisää lukuohjeen.

Koraanin rasm eli tekstin peritty kirjoitusasu voi jättää lausutun pitkän vokaalin pois. Tikarialif toimii pienenä alifina rivin yläpuolella. Fatha merkitsee lyhyttä vokaalia, madda kirjoitetaan täyden alifin päälle ja alif wasla on kirjaimen alkumuoto; niiden tehtävät ovat erilaiset. 1900-luvulla Kairon Koraani-painoksessa käytettiin tikarialifeja auttamaan erottamaan sanoja, joiden rasm on sama, esimerkiksi al-kitāb ja al-kutub.

Nykyarabiassa merkkiä käytetään muutamissa vakiintuneissa sanoissa, ja se on harvinainen myös täysin vokalisoidussa proosassa, jossa sen sijaan käytetään usein fathaa. Koraanin sivuilla merkki säilyy selvänä resitointiohjeena.

Miten kirjoitan tikarialifin?

Sijoita se sen arabialaisen kirjaimen jälkeen, johon se kuuluu. Lisää se Unicode-syötöllä tai merkkivalitsimella; se on yhdistyvä merkki, ei itsenäinen, oman tilan vievä alif.

Vuonna 2018 Windows 10 -käyttäjä ilmoitti, ettei arabialaisissa 101/102-asetteluissa ollut omaa näppäintä. Merkkivalitsin tai mukautettu näppäimistöasettelu voi lisätä merkin.

Jos samalla kirjaimella on fatha tai shadda, arabiaa tukeva fontti pinoaa merkit. Jos merkki leijuu tai törmää toiseen, kokeile samaa tekstiä toisessa arabialaisessa fontissa ennen merkkijonon muuttamista.