Ideografinen pilkku

Se erottaa luettelon osat toisistaan. Dunhao (顿号 / 頓號) tulee sanojen tai lyhyiden ilmausten väliin: 苹果、香蕉、梨 tarkoittaa ”omenat, banaanit, päärynät”. Virkkeen pidemmät tauot saavat tavallisen kiinalaisen pilkun ，.

Se seuraa myös kiinalaista numerointia ilman sulkeita: 一、 aloittaa numeroidun kohdan. Pidä se yhdessä sitä seuraavan otsikon tai tekstin kanssa.

Mistä 、 on peräisin?

Se kehittyi vanhoista lukemista ohjaavista merkeistä. Varhainen japanilainen esimerkki esiintyy ennen vuotta 745 tehdyssä käsikirjoituskopiossa.

Lukijat lisäsivät taukoja kiinalaisten käsikirjoitusten yhtenäiseen tekstiin; painaminen ja välimerkkiuudistukset yhtenäistivät myöhemmin käytäntöjä. Japanissa Meiji- ja Taishō-kausien koulumateriaalit auttoivat vakiinnuttamaan välimerkkejä.

Vuonna 1922 Chen Wangdaon kirjoitusopas 作文法讲义 erotti merkit 、 ja ， toisistaan ja nimesi ensimmäisen 顿号. Tämä dokumentoi nykykiinan erottelun, ei viivan keksimistä.

Mitä 、 tekee japanissa?

Se merkitsee virkkeen sisäisiä taukoja ja ryhmittelee sanoja. Japanissa sen nimi on 読点 (tōten); sen tehtävä ulottuu paljon luetteloita pidemmälle.

Merkin siirtäminen voi muuttaa sitä, mitä pitää riisua. ここから、はきものをぬいではいりなさい ryhmittelee はきもの-sanan jalkineiksi: riisu kengät ennen sisääntuloa. Muodossa ここからは、きものをぬいではいりなさい sanaksi tulee きもの, vaatteet tai kimono. Samat merkit, eri ohje.